Kuuralehdon Oskuri

iii. Pilvekkeen Sotka, musta 144cm korkea suomenpienhevonen, syntyi Kuusamossa ja muutti kaksivuotiaana Ruotsin puolelle. Ori aloitti kisauransa viisivuotiaana huonolla menestyksellä, mutta muutaman vuoden kuluttua se pääsi aloittamaan kunnolla este- ja maastoestepuolella. Se suoriutui ja menestyi hyvin ja pelkällä 14-vuotiskaudella sen sijoitus- ja voittoprosentti oli 78. Ensimmäisessä kantakirjaustapahtumassa se voitti III-palkinnon, jonka jälkeen ori lopetti kisaamisen ja siirtyi siitoshevoseksi. Se tuotti monta kymmentä jälkeläistä, joista suurin osa asuu Suomessa. Luonteeltaan Pilvekkeen Sotka oli itsepäinen ja ori tiesi oman arvonsa prikulleen, eikä se soveltunut osaamattomille ratsastajille. Pilvekkeen Sotka hyppäsi rataesteitä 100cm tasolla, maastoesteitä 80cm tasolla ja koulupuolella se oli koulutettu helppo C:hen asti.

​

iie. Sitruksen Lemonia, tummanruunikko 141cm suomenpienhevonen, oli Turussa Sitruuna-tallilla syntynyt neiti, joka hyvän luonteensa takia sai asua kotitallillaan useita vuosia. Vaikka Lemoniaa ei kisattu kauhean paljoa, enemmänkin vain pienimuotoisesti, sitä ravautettiin näyttelyissä sitäkin useammin. Tamma kantakirjattiin mahdollisimman nopeasti hyvän sukunsa vuoksi, ja se palkittiinkin II-palkinnolla. Kantakirjauksen jälkeen tamma siirtyi siitoskäyttöön ja synnytti kuusi hyvää jälkeläistä. Viisitoistavuotiaana kasvattaja kuitenkin myi tamman Ruotsiin, jossa sillä aloitettiin oikea kisaaminen. Lemoniaa kisattiin tasapuolisesti kaikissa lajeissa, koulua helppo A:n tasolla, esteitä 100cm tasolla ja maastoesteitä 70cm tasolla. Ruotsissa asuessaan tamma varsoi kahdesti, joista viimeinen varsominen johti sen menehtymiseen. 

​

iei. Pimeänäkö, rautias 148cm suomenpienhevonen, oli näyttelyhevonen jo syntyessään. Se peri äitinsä rakenteen ja isänsä liikkeet, ja se keräsi huomiota näyttelykentillä. Se palkittiin KTK-I –palkinnolla, eikä tarvinnut jäädä miettimään, että miksi. Ori toimi hyvin myös kisakentillä, ja sillä kisattiin koulukentillä helposta A:sta vaativaan B:hen ja se voitti jopa suomenhevosten koulumestaruuksista hopeaa. Ori jätti jälkeläisilleen luonteen, rakenteen, kapasiteetin ja liikkeet, ja yli kolmestasadasta jälkeläisestä löytyi parikin samanlaista valiosuorittajaa kuten Pimeänäkö. Luonteeltaan ori oli hyväsydäminen ja sillä oli motivaatiota työskennellä. Vaikka se halusikin työskennellä, ei oriista ollut hyppäämiseen – siitä se ei tykännyt ollenkaan. Ori oli yhteistyökykyinen ja soveltui monen käsiin. Kiitettävässä 32:den vuoden iässä ori kuitenkin kuoli. 

​

iee. Pohjakosketus, vaaleanrautias 145cm suomenpienhevonen, oli huonosti hyppäävä kiukkuinen pikkutamma. Vaikkei Pohjakosketus hypännyt enempää kuin 70cm ratana, koulupuolella se taitoi vaativan B:nkin asioita. Tamma ärsyyntyi ehkä turhankin helposti, ja se oli muutenkin vähän hankala. Askeleistaan ja yleisilmeestään se sai aina kehuja ja hyviä pisteitä niin varsanäyttelyissä kuin laatuarvostelukarsinnoissakin, mutta ei siitä hyppäjää koskaan tullut. Tammaa ei koskaan saatu kantakirjattua, eikä sillä muutenkaan kisattu siksi, ettei Pohjakosketus oikein pitänyt mistään kisapaikoista. Neitiä ei myöskään käytetty jalostukseen kuin pari kertaa, sillä se periytti varsoilleen huonon luonteen ja huonon hyppytekniikan – vaikka se sitten periytti myös hyvän koulukapasiteetin. Vaikka varsat menestyivät, ei tammasta itsestään ollut juuri mihinkään. Pohjakosketus lopetettiin 17-vuotiaana huonon luonteensa vuoksi.

 

eii. Vilppi, punarautias 151cm suomenhevonen, oli ori joka jätti jälkeläisilleen valjakkotaidot ja vähän ilkeää ratsukäyttäytymistä. Oriilla oli tapana ärtyillä ratsastajille, eikä sen hoitaminenkaan ollut helppoa. Kun se kuitenkin saatiin kärryjen eteen, se toimi loistavasti. Tämä punainen ori oli yleisesti ottaen hieman haastava yksilö, joka vaati itselleen käsittelijän, joka varmasti osasi hommansa – se ei sietänyt henkilöitä, joilla oli asiat hukassa, Vilpillä meni itseltään hermot suhteellisen helposti. Ori menestyi valjakkoajossa loistavasti, sillä se malttoi kuunnella ohjastajaa ja yritti aina parhaansa. Oriista ei koskaan juuri ratsuksi ollut, mutta osasi se helpon A:n asioita, ja hyppäsi se jopa 50cm ratana, vaikka ratsastaja saattoikin löytää itsensä maasta suhteellisen useasti.

​

eie. Huiveli, rautias 153cm suomenhevonen, oli suurella sydämellä varustettu hevonen. Se malttoi kovimmankin hösellyksen eikä paljosta hätkähtänyt – unelmien opettajahevonen. Tamma toimi hyvin ratsuna, mutta sitä paremmin vielä kärryillä. Huivelilla oli tapana olla iloinen hevonen, joka jakoi hyvää tuulta pitkin tallin käytäviä. Tamma tervehti kaikkia ja sitä uskalsi pienetkin ihmiset silitellä, sillä Huiveli tykkäsi lapsista yli kaiken. Huiveli osasi ratsuna helpon B:n asioita ja muutamaa helpon A:n liikettäkin siltä pystyi pyytämään. Tammasta oli myös kärryjen eteen, vaikka se olikin noviisi.

​

eei. Karhunkaataja, vaaleanpunarautias 144cm suomenpienhevonen, oli pienhevoseksi suhteellisen roteva yksilö, jolla oli sydäntäkin enemmän kuin normaalisti. Ori oli kiltti kuin mikä ja ratsunakin hyvin toimiva, ja oli sillä ruokahalukin kohdillaan. Kun se kaksivuotisena muutti kasvattajaltaan, uusi omistaja sai alkuun jo huolehtia suuresta pienhevosestaan. Ensimmäisellä kantakirjauskerrallaan sitä ei kantakirjaan huolittu kokonsa vuoksi, mutta sai III-palkinnon toisella kerralla. Oriilla kisattiin koulupuolella hyvin aktiivisesti ja se pääsi välillä kisaamaan jopa valjakkoajoa. Se ei sen suuremmin hyppinyt, mutta osasi suorittaa 70cm radan puhtaasti. Karhu on isä kuudelle hevoselle, joista neljä ovat tammoja. 

​

eee. Terälän Kauninkainen, vaaleanrautias 141cm suomenpienhevonen, oli ujo ja arka tamma, joka oli kuitenkin pohjimmiltaan hyvin sosiaalinen – ainakin hevosseurassa. Vaikka Kani ei luottanutkaan kaikkiin ihmisiin helposti, se muodosti siteen kasvattajansa kanssa ja sai asua synnyintallillaan läpi elämänsä. Vaalean tamman erikoisosaamisiin kuului kenkänsä hävittämiset, ja joskus kisamatkojakin jouduttiin perumaan puuttuvien kenkien vuoksi. Vaikka tamma ei erikoisesteistä perustanut, menestyi se kuitenkin suhteellisen hyvin esteradoilla ja hyppäsi jopa 80cm. Tamma kuoli ähkyyn, mutta se jätti jälkeensä kolme kaunista jälkeläistä.