Kuuralehdon Oskuri
Virallinen nimi: Kuuralehdon Oskuri
Syntymäaika: 1. kesäkuuta 2016
Säkäkorkeus: 155cm
Rekisterinumero: VH16-018-1663
Koulutus: ko. he A re. 90cm
Rotu, sukupuoli: suomenhevonen, ori
Väri, merkit: musta
Omistaja: Ilse, VRL-13485
Kasvattaja: Siguri, Kuuralehto
Saavutukset: ei saavutuksia
Ossi ikääntyy satunnaisesti, ja on tällä hetkellä 5v.
Ossin kuvat © VRL-04373 ja (hyppykuvat) ransu.kuvat.fi
Luonne
Kuuralehdon Oskuri, tunnettu myös nimillä Ossi, Ossian, Osteri-Ossi ja muut muunnelmat, on sydäntenmurskaajan näköinen suomenhevosori, joka on loppujen lopuksi ehkä maailman höpsöin olento! Ori on hyväsydäminen ja iloinen nuoriherra, joka tykkää työskennellä ja viettää aikaa ihmisten kanssa. Vaikka se onkin vielä raakile ja välillä turhankin orimainen, Ossi on yhdistelmä mahtavuutta, kiltteyttä ja suomenhevosille ominaista kovapäisyyttä. Taluttaessa ehdottomasti joko kuolain tai ketju suussa, sillä tammoja nähdessään Ossi pistää välillä show’n pystyyn ja silloin tarvitaan taluttajalta extrapäättäväisyyttä ja vahvaa kättä. Vaikka ori ei ole mikään suurin mahdollinen, on sillä paljon voimaa ja halua käydä tervehtimässä tyttösiä. Kun taluttaja osaa sanoa kovan sanan, ori luovuttaa ja lähtee taluttajan perään.
Hoidettaessa ori pörisee iloisesti ja pitää ääntä taukoamatta. Se haluaa muiden hevosten huomion itseensä ja tervehtii siis kaikkia kimeällä hirnahduksella, joka kaikuu pitkin käytäviä ja tallipihaa. Ossi seisoo suhteellisen kärsivällisenä paikallaan korvat hörössä, mutta tylsistyessään se saattaa innostua kuopimaan lattiaa tai tönimään hoitajaa. Varustettaessa Ossi on aina ollut hieman hankala, sillä musta ori ei millään haluaisi satulaa selkäänsä. Se yrittää parhaimmillaan purra satulaa ja uhkailla hoitajaa heittelemällä päätään ylös ja yrittämällä keulia. Onneksi Ossian on siinä mielessä helppo, että se kyllä uskoo, kun komento käy. Se seisoo satula selässään ärtyneen näköisenä, mutta saadessaan suitset päähänsä se ymmärtää innostua – pääseehän se kuitenkin työskentelemään!
Ossi on hyvä yleishevonen, vaikkei se osaakaan paljoa. Oriilla on tapana olla joskus hyvin herkkä, mutta välillä on päiviä kun sitä ei innostaisi mitään ja oriita pitäisi ajaa eteenpäin reippaasti. Sillä on hyvät askeleet ja tasainen tahti, eikä Ossi kuumu mitenkään helposti. Koulupuolella Ossi tykkää puurtaa pitkään vaikka pelkkiä käyntitehtäviä, eikä sitä haittaa päivät, jolloin ei saa laukata ollenkaan. Ori on aina yhtä iloisen näköinen ja varsinkin kameran edessä sillä on tapana pistää parastaan!
Ossilla on varmasti vanhemmiltaan peritty into esteillekin. Isänsä tapaan se saattaa innostua pitkillä radoilla, mutta jo väliravit riittävät rauhoittamaan tätä kopio-Napenteria. Oriilla riittää kapasiteetti yksittäisillä esteillä vähän yli metriin, mutta ratana ori hyppää vain vajaata metriä. Sen hyppytyyli ei ole mikään parhain, mutta ainakin ori yrittää aina täysillä! Ossi nauttii hyppäämisestä suuresti, eikä se varmaan koskaan väsyisi siihen. Ossi tykkää hypätä myös maastoesteillä, vaikka siellä se saattaa säikkyä hieman enemmän kuin kentällä. Yleensäkin maastossa se on hieman varuillaan yksin, mutta porukassa ori ei jaksa pelätä mitään.
Suku
iii. Pilvekkeen Sotka
sph, m, 144cm
iie. Sitruksen Lemonia
sph, trn, 141cm
iei. Pimeänäkö
sph, rt, 148cm
eii. Vilppi
sh, prt, 151cm
iee. Pohjakosketus
sph, vrt, 145cm
eei. Karhunkaataja
sph, vprt, 144cm
eie. Huiveli
sh, rt, 153cm
eee. Terälän Kauninkainen
sph, vrt, 141cm
iii. Pilvekkeen Sotka, musta 144cm korkea suomenpienhevonen, syntyi Kuusamossa ja muutti kaksivuotiaana Ruotsin puolelle. Ori aloitti kisauransa viisivuotiaana huonolla menestyksellä, mutta muutaman vuoden kuluttua se pääsi aloittamaan kunnolla este- ja maastoestepuolella. Se suoriutui ja menestyi hyvin ja pelkällä 14-vuotiskaudella sen sijoitus- ja voittoprosentti oli 78. Ensimmäisessä kantakirjaustapahtumassa se voitti III-palkinnon, jonka jälkeen ori lopetti kisaamisen ja siirtyi siitoshevoseksi. Se tuotti monta kymmentä jälkeläistä, joista suurin osa asuu Suomessa. Luonteeltaan Pilvekkeen Sotka oli itsepäinen ja ori tiesi oman arvonsa prikulleen, eikä se soveltunut osaamattomille ratsastajille. Pilvekkeen Sotka hyppäsi rataesteitä 100cm tasolla, maastoesteitä 80cm tasolla ja koulupuolella se oli koulutettu helppo C:hen asti.
iie. Sitruksen Lemonia, tummanruunikko 141cm suomenpienhevonen, oli Turussa Sitruuna-tallilla syntynyt neiti, joka hyvän luonteensa takia sai asua kotitallillaan useita vuosia. Vaikka Lemoniaa ei kisattu kauhean paljoa, enemmänkin vain pienimuotoisesti, sitä ravautettiin näyttelyissä sitäkin useammin. Tamma kantakirjattiin mahdollisimman nopeasti hyvän sukunsa vuoksi, ja se palkittiinkin II-palkinnolla. Kantakirjauksen jälkeen tamma siirtyi siitoskäyttöön ja synnytti kuusi hyvää jälkeläistä. Viisitoistavuotiaana kasvattaja kuitenkin myi tamman Ruotsiin, jossa sillä aloitettiin oikea kisaaminen. Lemoniaa kisattiin tasapuolisesti kaikissa lajeissa, koulua helppo A:n tasolla, esteitä 100cm tasolla ja maastoesteitä 70cm tasolla. Ruotsissa asuessaan tamma varsoi kahdesti, joista viimeinen varsominen johti sen menehtymiseen.
iei. Pimeänäkö, rautias 148cm suomenpienhevonen, oli näyttelyhevonen jo syntyessään. Se peri äitinsä rakenteen ja isänsä liikkeet, ja se keräsi huomiota näyttelykentillä. Se palkittiin KTK-I –palkinnolla, eikä tarvinnut jäädä miettimään, että miksi. Ori toimi hyvin myös kisakentillä, ja sillä kisattiin koulukentillä helposta A:sta vaativaan B:hen ja se voitti jopa suomenhevosten koulumestaruuksista hopeaa. Ori jätti jälkeläisilleen luonteen, rakenteen, kapasiteetin ja liikkeet, ja yli kolmestasadasta jälkeläisestä löytyi parikin samanlaista valiosuorittajaa kuten Pimeänäkö. Luonteeltaan ori oli hyväsydäminen ja sillä oli motivaatiota työskennellä. Vaikka se halusikin työskennellä, ei oriista ollut hyppäämiseen – siitä se ei tykännyt ollenkaan. Ori oli yhteistyökykyinen ja soveltui monen käsiin. Kiitettävässä 32:den vuoden iässä ori kuitenkin kuoli.
iee. Pohjakosketus, vaaleanrautias 145cm suomenpienhevonen, oli huonosti hyppäävä kiukkuinen pikkutamma. Vaikkei Pohjakosketus hypännyt enempää kuin 70cm ratana, koulupuolella se taitoi vaativan B:nkin asioita. Tamma ärsyyntyi ehkä turhankin helposti, ja se oli muutenkin vähän hankala. Askeleistaan ja yleisilmeestään se sai aina kehuja ja hyviä pisteitä niin varsanäyttelyissä kuin laatuarvostelukarsinnoissakin, mutta ei siitä hyppäjää koskaan tullut. Tammaa ei koskaan saatu kantakirjattua, eikä sillä muutenkaan kisattu siksi, ettei Pohjakosketus oikein pitänyt mistään kisapaikoista. Neitiä ei myöskään käytetty jalostukseen kuin pari kertaa, sillä se periytti varsoilleen huonon luonteen ja huonon hyppytekniikan – vaikka se sitten periytti myös hyvän koulukapasiteetin. Vaikka varsat menestyivät, ei tammasta itsestään ollut juuri mihinkään. Pohjakosketus lopetettiin 17-vuotiaana huonon luonteensa vuoksi.
eii. Vilppi, punarautias 151cm suomenhevonen, oli ori joka jätti jälkeläisilleen valjakkotaidot ja vähän ilkeää ratsukäyttäytymistä. Oriilla oli tapana ärtyillä ratsastajille, eikä sen hoitaminenkaan ollut helppoa. Kun se kuitenkin saatiin kärryjen eteen, se toimi loistavasti. Tämä punainen ori oli yleisesti ottaen hieman haastava yksilö, joka vaati itselleen käsittelijän, joka varmasti osasi hommansa – se ei sietänyt henkilöitä, joilla oli asiat hukassa, Vilpillä meni itseltään hermot suhteellisen helposti. Ori menestyi valjakkoajossa loistavasti, sillä se malttoi kuunnella ohjastajaa ja yritti aina parhaansa. Oriista ei koskaan juuri ratsuksi ollut, mutta osasi se helpon A:n asioita, ja hyppäsi se jopa 50cm ratana, vaikka ratsastaja saattoikin löytää itsensä maasta suhteellisen useasti.
eie. Huiveli, rautias 153cm suomenhevonen, oli suurella sydämellä varustettu hevonen. Se malttoi kovimmankin hösellyksen eikä paljosta hätkähtänyt – unelmien opettajahevonen. Tamma toimi hyvin ratsuna, mutta sitä paremmin vielä kärryillä. Huivelilla oli tapana olla iloinen hevonen, joka jakoi hyvää tuulta pitkin tallin käytäviä. Tamma tervehti kaikkia ja sitä uskalsi pienetkin ihmiset silitellä, sillä Huiveli tykkäsi lapsista yli kaiken. Huiveli osasi ratsuna helpon B:n asioita ja muutamaa helpon A:n liikettäkin siltä pystyi pyytämään. Tammasta oli myös kärryjen eteen, vaikka se olikin noviisi.
eei. Karhunkaataja, vaaleanpunarautias 144cm suomenpienhevonen, oli pienhevoseksi suhteellisen roteva yksilö, jolla oli sydäntäkin enemmän kuin normaalisti. Ori oli kiltti kuin mikä ja ratsunakin hyvin toimiva, ja oli sillä ruokahalukin kohdillaan. Kun se kaksivuotisena muutti kasvattajaltaan, uusi omistaja sai alkuun jo huolehtia suuresta pienhevosestaan. Ensimmäisellä kantakirjauskerrallaan sitä ei kantakirjaan huolittu kokonsa vuoksi, mutta sai III-palkinnon toisella kerralla. Oriilla kisattiin koulupuolella hyvin aktiivisesti ja se pääsi välillä kisaamaan jopa valjakkoajoa. Se ei sen suuremmin hyppinyt, mutta osasi suorittaa 70cm radan puhtaasti. Karhu on isä kuudelle hevoselle, joista neljä ovat tammoja.
eee. Terälän Kauninkainen, vaaleanrautias 141cm suomenpienhevonen, oli ujo ja arka tamma, joka oli kuitenkin pohjimmiltaan hyvin sosiaalinen – ainakin hevosseurassa. Vaikka Kani ei luottanutkaan kaikkiin ihmisiin helposti, se muodosti siteen kasvattajansa kanssa ja sai asua synnyintallillaan läpi elämänsä. Vaalean tamman erikoisosaamisiin kuului kenkänsä hävittämiset, ja joskus kisamatkojakin jouduttiin perumaan puuttuvien kenkien vuoksi. Vaikka tamma ei erikoisesteistä perustanut, menestyi se kuitenkin suhteellisen hyvin esteradoilla ja hyppäsi jopa 80cm. Tamma kuoli ähkyyn, mutta se jätti jälkeensä kolme kaunista jälkeläistä.
Jälkeläiset
t. Turhan Lystikäs s. 20.07.2016 (e. Runon Lomaheila) om. VRL-01733
o. Kaunon Ongelmaisuus s. 03.08.2016 (e. Villahaan Pihla) om. VRL-13485
KRJ
pvm - kutsu - luokka - sijoitus
Tarinakilpailut
pvm - kutsu - luokka - sijoitus
Kilpailukalenteri
ERJ
pvm - kutsu - luokka - sijoitus
Näyttelyt ja muut tapahtumat
pvm - kutsu - luokka - sijoitus
Päiväkirja ja Valmennukset
7. elokuuta 2016 - valmentajana Jenna (217 sanaa)
Saapuessani valmentamaan Ilseä ja Ossia tehtävien keksiminen oli suhteellisen hankalaa. Ori kun osasi suhteellisen paljon kaikkea ja Ilsekin oli taitava ratsastaja, halusin keksiä heille jotain haastavaakin tekemistä. Vaikka valmennuksen työstäminen toikin tiettyä jännitystä elämääni, päätin kuitenkin päästää meidät kaikki helpolla ja seurata valmiita tehtäviä. Kun pääsin kentän keskelle, oli ratsukko jo verrytellyt ja valmiina töihin! Ihan ensimmäiseksi laitoin Ilsen työstämään hevostaan ns. askellajin sisällä, eli tekemään temponmuutoksia ja pysähdyksiä käynnissä ja ravissa, jotta Ossi heräisi varmasti ja se jaksaisi keskittyä. Kun ori oli ehtinyt jopa kuumua hieman, laitoin kaksikon kulkemaan nopeat välikäynnit pitkin ohjin, jonka jälkeen oli tarkoitus ottaa ravi-laukkasiirtymisiä. Ossi ja Ilse eivät kauheasti edes keskenään joutuneet tappelemaan, joten siirtymiset onnistuivat luonnollisesti todella hyvin. Ilse sai hevosensa helposti pyöreäksi, eikä Ossilla ollut mitään vaikeuksia saada omia takajalkojaan alle melkein ilman pyyntöä. Mustan orin askeleet olivat ilmavat, ja kun siirryimme tekemään laukkakahdeksikkoa, jossa oli välissä laukanvaihtoja ravin kautta, Ossi kiertyi heti Ilsen jalan ympärille ja kääntyi pienin avuin. Se oli todella herkällä päällä, ja laukan vaihto näytti suorastaan vaivattomalta! Ori oli hyvin iloisen näköinen, eikä sitä tuntunut haittaavan raju ja vaativa työskentely astetta kuumemmassa säässä. Ilselläkin oli hyvin hikiset tunnelmat, mutta hienosti ratsukko jaksoi loppuun asti. Loppuverryttelyiksi otettiin ravia pitkin ohjin, jotta Ossi venyisi enemmän eteen ja alas, ja loppukäynnit kaksikko sai ratsastaa kaikessa rauhassa ilman minua.